Moderni nainen
Torstaina 9.4. klo 16:00 avataan Adamson-Ericin museossa näyttely Moderni nainen. Näyttely on esillä museon kaikissa kerroksissa 10.4.–28.6.
Näyttely keskittyy emansipoituneen modernin, yhteiskunnallisesti aktiivisen ja ammatilliselle itsensätoteuttamiselle omistautuneen naisen kuvaukseen Viron taiteessa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella. Näyttelyn kuraattorin Kersti Kollin mukaan näyttelyn keskiössä ovat eri aloilla toimineet sivistyneet ja avarakatseiset virolaiset naiset, mutta laajemminkin ns. uuden, modernin naisen kuva nykyaikaisessa taidekielessä, joka oli silloin hyvin suosittu teema kansainvälisellä taidekentällä. Monien tunnettujen virolaistaiteilijoiden silmin näemme yhteiskunnassamme ja kulttuurihistoriassamme merkittävät naiset, mutta myös kiehtovat muutokset eri vuosikymmenten muodissa, uudessa kaupunkimaisessa elämäntyylissä, asusteissa, asenteissa ja harrastuksissa.
Galleria
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Viroon rantautunutta naisliikettä voi tarkastella niin naisten yhteiskunnallisen aseman ja oikeuksien yhdenvertaistamisprosessina kuin laajemminkin osana tuolloista eurooppalaistumishankettamme. Naisten emansipaatiosta yhtenä 1800- ja 1900-luvun vaihteen kuumimmista teemoista puhuttiin kaikkialla Euroopassa, ja hiukan myöhemmin uudet ajatukset tulivat myös Viroon. 1900-luvun alkupuolelle oli tyypillistä naisten erittäin vilkas järjestäytyminen. Käsiteltiin naisten oikeuksia sekä kysymyksiä aidosta tasavertaisuudesta yhteiskunnassa niin työ- kuin perhe-elämässä sekä koulutusta, nuorisokasvatusta, äitejä ja lastensuojelua, terveydenhoitoa, raittiusliikettä ja paljon muuta.
Naisten julkiseen elämään osallistumisen avainkysymys oli epäilemättä kysymys mahdollisuudesta koulutukseen. 1800-luvun lopulta lähtien virolaistyttöjä lähti opiskelemaan Suomeen, jossa naisten oli helpompi päästä koulutuksen piiriin. Vuosisadan vaihteessa yhä useammat virolaistytöt opiskelivat myös paikallisissa saksan- ja venäjänkielisissä kouluissa. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä perustettiin ensimmäisen vironkieliset tyttölyseot Tarttoon ja Tallinnaan sekä Otepäälle, Viljandiin, Kuressaareen ja Paideen. Luotiin myös mahdollisuuksia ammattiopintoihin, mikä oli merkittävä ja laajavaikutteinen askel naisten tulossa julkiseen elämään. Opiskeluhalu vei virolaisnaisia naisille tarkoitetuille korkeakoulukursseille Venäjälle, Euroopan saksankielisiin yliopistoihin tai edistyksellisiin Pohjoismaihin, joissa mahdollistettiin ensimmäisenä naisten korkeakoulutus, lähinnä Suomeen. 1915 naiset saivat lopulta luvan yliopisto-opiskeluun täysivaltaisina opiskelijoina myös Virossa, ja korkeakoulutettujen naisten osuus alkoi tasaisesti nousta.
Koulutetut naiset osallistuivat yhä enemmän Viron yhteiskunnalliseen elämään. Viime vuosisadan alussa tyypillinen mahdollisuus lukeneille naisille oli työ kotiopettajattarena, usein myös Viron ulkopuolella. Vähitellen naisten työmahdollisuudet laajenivat sekä koulutuksen, lehtityön, lääketieteen että muilla akateemisilla aloilla. Julkista tunnustusta ja tunnettuutta naiset saivat kulttuurin eri saroilla.
Emansipaation myötä naisten keskuudessa saavutti 1920–1930-luvuilla yhä suurempaa suosiota urheilu, joka kuului nykyaikaisen naisen elämäntyyliin kuten myös poikatukka, pitkät housut ja muut miesten vaatekaapista lainatut asusteet, samoin kuin urheilun mahdollistavat leikkaukset, paljaat käsivarret, autolla ajo ja vapautta julistava tupakointi.
Liina Siibin herkästi suunnittelemassa näyttelyssä näemme harvinaisen piirustuksen ensimmäisestä naisliikkeen edustajastamme Lilli Suburgist (1841–1923), kirjallisuuslegendat Anna Haavan (1864−1957) ja Marie Underin; Viron ensimmäisen ammattisäveltäjän Miina Härman (1864−1941) ja loistavat laulajattaret Aino Tammin (1864−1945), Paula Brehmin (1877–1941), Helmi Einerin (1888−1968) ja Therese Reidin (1891−1976). 1900-luvun alun virolaisen näyttämötaiteen näkyvistä ja lahjakkaista naisista ovat kiehtovasti kuvattuna Hilda Gleser (1893−1932), Ella Ilbak (1895−1997), Lilian Looring (1899−1963) ja monet muut. Omakuvana tai kollegoiden osuvasti kuvaamina näemme ensimmäisen sukupolven naistaiteilijoita kuten Karin Lutsin (1904−1993), Anna Triik-Põllusaarin (1902−1998), siskokset Lydia (1896−1965) ja Natalie Meidin (1900−1975), Amanda Jasmiinin (1902−2006), Alma Koskelin (1886−1942) ja Irmgard Luhan (1901−1987). Lämpimin tuntein on kuvattu kirjallisuuttamme käännöksin rikastaneet Livia Oras (1909−1986) ja Arma Linde (1889−1930-luku?). 1900-luvun alkupuolen Viron yhteiskuntaelämään osallistuneet merkittävät naiset ovat esillä runsaslukuisina – mainitkaamme tässä vain koulutuksen ja naisten kodinturvajoukkojen innokas vetäjä Mari Raamot (1872–1966), koulutus- ja naisliikeaktivisti Linda Eenpalu (1890−1967), toimittaja Helmi Jansen (1889−1960) sekä tunnettu pedagogi ja naisten ammattikoulutusmahdollisuuksien puolesta taistellut Anni Varma (1891–1957).
Esillä olevien töiden tekijöiden joukossa on tunnettuja taiteilijoita kuten Ants Laikmaa, Konrad Mägi, Nikolai Triik, AdoVabbe, Karl Pärsimägi, Karin Luts, Lydia Mei, Marie Kalmus, Anna Triik-Põllusaar, Felix Randel, Ferdi Sannamees, Kuno Veeber, Adamson-Eric, Endel Kõks ja Eduard Wiiralt.
Moderni nainen -näyttely on jatkoa Adamson-Ericin museon 1995 alkaneelle naistaidehistoriaan kuuluvien näyttelyiden ja seminaarien sarjalle Viron ensimmäisiä naistaiteilijoita, jonka tavoitteena on ollut järjestelmällisesti käydä läpi, tuoda yleisön eteen ja tehdä osaksi taidehistoriamme yleiskuvaa ensimmäisen sukupolven naistaiteilijat.
Näyttelyyn liittyy opetusohjelmia, jossa käsitellään ikätasolle sopivalla tavalla naisten asemaa historiassa. Luvassa on myös nuorten naismuusikoiden Mingo Rajandin ja Redel Ruudus -yhtyeen konsertit.
Lisätietoja:
Kersti Koll
Näyttelyn kuraattori
puh. +372 644 5838; +372 5813 6012
Näyttely keskittyy modernin, ennen kaikkea itsensä toteuttamiselle ammatin kautta omistautuneen naisen tematiikan käsittelyyn Viron taiteessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla.