Ne alkoivat puhua
Ne alkoivat puhua on kansainvälinen ryhmänäyttely, joka käsittelee kehon ja ympäristön yhteen kietoutumista äkillisten ympäristönmuutosten ja niiden aiheuttaman eriarvoisuuden aikakaudella. Usein ihmisen toiminnan seurauksena tapahtuvat nopeat ympäristönmuutokset heijastuvat paikallisiin asukkaisiin ja yhteisöihin, joiden identiteetti ja tulonlähteet ovat tiiviisti sidoksissa maahan. Ne ilmenevät henkisenä kärsimyksenä, joka kehoon tallentuneena siirtyy seuraaville sukupolville, jotka kokevat yhteyden ympäröivään katkenneen. Näyttelyssä Virossa ja Baltiassa toimivien taiteilijoiden taide kohtaa Pohjoismaiden alkuperäiskansoja edustavien taiteilijoiden taiteen ja kertoo kehon ja maan välisen yhteydentunteen palauttamisen mahdollisuudesta.
Ne alkoivat puhua jatkaa Kumun nykytaiteen gallerian ympäristöaiheisten näyttelyiden linjaa, jonka avasi Taidetta antroposeenin aikakaudella -näyttely vuonna 2023.
Galleria
Kuraattorit näyttelystä:
Talvesta myöhäiskevääseen saakka löysimme itsemme näyttelyä suunnitellessamme pohtimassa teemaa, joka tuntui vaikeasti sanoitettavalta, mutta ajankohtaiselta. Meitä kiinnosti, miten kokemukset ja tieto vaeltavat läpi sukupolvien. Miten nykyinen sukupolvi pystyy muistamaan, jos perintönä on siirtynyt hiljaisuus? Museo suosii selkeisiin rajoihin, kategorioihin ja kirjoitettuun tietoon nojaavaa esitystapaa. Me kuitenkin haparoimme pimeässä yli näkymättömien rajojen, kaikuja jahdaten. /…/
Näyttelyn keskeinen teema onkin juuri siirtymän jälkikaiussa syntyneestä hiljaisuudesta kertomaan ryhtyminen. Sitä voi nimittää kehon puheeksi.
Siirtymän eli juurilta revityksi tulemisen voi aiheuttaa siirtolaisuus, mutta myös kotiseudulla tapahtuva äkillinen ympäristönmuutos, jonka jälkeen paikka ei enää kerro ihmiselle hänen tarinaansa. /…/
Myös aikamme kognitio- ja neurotieteessä puhutaan aivojen, kehon ja maailman yhteydestä ja vuorovaikutuksesta: ympäristö vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, mutta myös hänen kykyynsä ajatella, tuntea ja käyttäytyä.
Hanna Laura Kaljo, katkelmia näyttelykatalogissa julkaistusta esseestä Põimitud (Kietoutumia)
Ympäristötrauma tai keho-maa-trauma on enemmän kuin yksittäinen menneisyyden tapahtuma – siitä voi tulla vuosisatojen pituinen prosessi, joka ilmenee kokonaisten yhteisöjen yllä vallitsevana hiljaisuutena ja samalla niiden kykenemättömyytenä kamppailla nykyisten vastoinkäymisten kanssa. Toistojen kautta pintaan nouseva trauma ajaa etsimään ymmärrystä sille, mistä meidän särkevät kehomme kertovat. /…/
Näyttely Ne alkoivat puhua kehottaa tarkastelemaan ihmisen toiminnan seurauksena tapahtuvia ympäristönmuutoksia siirtomaahistorian ja sen edelleen näkyvien vaikutusten kautta. Näyttelystä muodostuu puhetta, joka päättää korviahuumaavan hiljaisuuden ja antaa ihmisen lisäksi äänen myös ihmistä suuremmalle maailmalle – siirtomaakatastrofista selvinneille elämänmuodoille ja elintavoille. Alkaa matka antroposeenin dekolonisoimiseksi ja runsauden, monipuolisuuden ja transformaation puolesta puhumiseksi.
Ann Mirjam Vaikla, katkelmia näyttelykatalogissa julkaistusta esseestä „Teispool surmatungi lummust (Kuolemanvietin lumon tuolla puolen)
Oheisohjelma
Samoin kuin näyttelyssä myös oheisohjelmassa tutkitaan sitä, miten taide auttaa puhumaan yhteydentunteen palauttamisesta ympäröivään. Tanssi- ja kuvataiteilijat tarkastelevat yhdessä yleisön kanssa somaattisten havaintojen ja mielikuvituksen merkitystä tässä prosessissa ja nostavat keskiöön somaattisen eli kehollisen kokemuksen.
- Avajaisohjelma: taiteilija John Grzinichin kokeileva ja osallistava performanssi AudioSwarm Geractions; keskustelu, johon osallistuvat kuraattorit, suomalainen sosiologi Outi Autti sekä brittiläinen taiteilija Ruth Maclennan.
- Maaliskuusta toukokuuhun: Joanna Kalmin ekosomaattiset kierrokset Kumussa, joissa kiinnitetään huomiota meitä ympäröivän ympäristön keholliseen tiedostamiseen
- Maaliskuu ja huhtikuu: taiteilijoiden Eline Selgis (Viro) ja Sofia Filippou (Kreikka) tanssiesitys Halaamisen koreografioita: Variaatiota (2024).
- Huhtikuu: Mia Tammen performatiivisen kerronnan työpaja, jossa tutkitaan ja luodaan näyttelyssä esillä olevien kalaverkkojen todellisia ja fiktiivisiä tarinoita.
- Toukokuu: Brownin yliopiston (USA) tutkijan ja The Extractive Zone (Ekstraktivismin vyöhyke) -teoksen kirjoittajan Macarena Gómez-Barrisin avoin luento (yhteistyössä Viron taideakatemian taiteentutkimuksen ja visuaalisen kulttuurin laitoksen kanssa).
Taiteilijat: Pia Arke, Eglė Budvytytė, Merike Estna, Sofia Filippou & Eline Selgis, John Grzinich, Joanna Kalm, Johann Köler, Ruth Maclennan, Outi Pieski & Biret Haarla Pieski & Gáddjá Haarla Pieski, Mia Tamme, Sasha Tishkov, Vive Tolli
Kuraattorit: Ann Mirjam Vaikla, Hanna Laura Kaljo
Näyttelyarkkitehti: Kaarel Eelma
Graafinen suunnittelu: Tuuli Aule
Tekninen johtaja: Siim Hiis
Tekninen tuki: Mati Schönberg
