Vesimusiikkia ja muita kuvia äänistä. Vladimir Tarasov
4. kerros, B-siipi
Uusi näyttely keskittyy muusikko ja taiteilija Vladimir Tarasovin taiteeseen, tarkastelee äänitaidetta monipuolisena taidemuotona ja analysoi sen yhteyttä musiikkiin. Yksi 1990-luvulla kehittyneelle äänitaiteelle tyypillinen muotoratkaisu on ääni-installaatio – kolmiulotteinen taideteos, jota määrittelee suuntautuneisuus samanaikaisesti näkö- ja kuuloaistiin. Tätä formaattia viljelee vahvasti Arkangelissa Venäjällä vuonna 1947 syntynyt ja vuodesta 1968 Vilnassa Liettuassa asunut Vladimir Tarasov, jonka taiteellisen toiminnan alku osui yksiin äänitaiteen laajemman juurtumisen kanssa.
Galleria
Tarasov tuli taiteen maailmaan musiikista, tarkemmin sanoen jazzista. Hän on 1960-luvulta alkaen ollut mukana eri kokoonpanoissa rumpalina, mm. yhtenä jäsenenä Ganelin Triossa (Ganelin-Tarasov-Tšekassin). Taideprojekteissa Tarasovin pääasiallinen hengenheimolainen ja kumppani on ollut konseptualisti Ilja Kabakov. Merkittävin esimerkki heidän yhteistoiminnastaan on 19. Venetsian biennaaliin vuonna 1993 tehty näyttelyprojekti Punainen paviljonki.
Kumun näyttelyn nimiteos Vesimusiikkia tiivistää tyylikkäästi äänen mahdollisuudet tilassa: minimaalisilla keinoilla syntyy maksimaalinen ympäristö, jonka jonkin verran teatraalinen lavastemaisuus ikään kuin viittaa John Cagen 4’33:ssa työstettyyn ajatukseen, että kuunteluun tarvitaan alussa katselua.
Tarasovin taiteen esittely Kumussa liittyy suoraan museon 2013 alkaneeseen pitkäaikaiseen kuraattoriohjelmaan, joka suuntautuu mm. äänitaiteeseen ja siihen liittyviin käytäntöihin. Tämän näyttelyn jälkeen on luvassa vielä ainakin yksi äänitaidetta käsittelevä näyttely.
Kuraattori: Kati Ilves
Assistentti: Triin Tulgiste
Näyttelyarkkitehdit: Helen Oja, Raul Kalvo
Graafinen suunnittelija: Tuuli Aule
Kiitämme: Raimundas Zobarskas, Ilja Sundelevitš
Vladimir Tarasov. Vesimusiikkia. 1994. Taiteilijan omistuksessa