fbpx

Haku

Urve Küttner. Kiteytymiä 8.9.2023 – 11.2.2024

Adamson-Ericin museo
Aikuiset: Adamson-Ericin museo
9 €
  • Perhelippu: Adamson-Ericin museo
    18 €
  • Alennuslippu: Adamson-Ericin museo
    6 €
  • Sponsorilippu: Viron taidemuseo
    20 €
""
Urve Küttner (1941). Laukkuja ympärillämme. 2001–2009. Meripihka, hopea, briljantti. Taiteilijan kokoelma
Näyttelyt

Urve Küttner. Kiteytymiä

Urve Küttnerin (synt. 1941) yksityisnäyttely luo katsauksen taiteilijan luovaan etsintään yli viiden vuosikymmenen ajalta. Küttner on Viron taiteessa huomattavan laaja-alainen metallitaitelija, joka on intohimoisena ja kekseliäänä kokeilijana työskennellyt monenlaisten materiaalien ja tekniikkojen parissa. Läpi koko taiteilijanuran häntä on kiehtonut taiteenlajien välisten rajojen venyttäminen – taiteilijan tuotannossa on innovatiivista teollista muotoilua, veistoksellisia muotoja, filigraanisen hienostunutta korutaidetta, konseptuaalisia projekteja ja koruinstallaatioita sekä monumentaalisia ruostumisprosessilla leikitteleviä maalauksia metallille.

Küttner on valmistunut metallitaitelijaksi Viron valtiollisesta taideinstituutista (nykyisestä Viron taideakatemiasta) 1967 ja työskennellyt sen jälkeen vuoteen 1976 saakka suunnittelijana Tallinna Juveelitehas -korutehtaalla. Elegant ja Arnika, jotka ovat kuuluisimmat hänen suunnittelemistaan aterinsarjoista, kuuluvat virolaisen teollisen muotoilun aarteistoon ja ne ovat edelleen tuotannossa. Elegant oli parhaimmillaan niin suosittu, että sarjan teelusikoita tuotettiin miljoona kappaletta vuodessa.

Valikoima Urve Küttnerin suunnittelemia aterimia sarjoista Elegant (1969‒1974) ja Arnika (1971‒1974). Hopea. Tallinna Juveelitehas

Samaan aikaan Küttner ryhtyi myös vapaana taitelijana tekemään koruja ja suuria koristeellisia metalliteoksia sekä esiintymään säännöllisesti näyttelyissä. Tehtaassa työskentelyn aikaa taiteilija on nimittänyt ”toiseksi yliopistoksi”, joka opetti rohkeutta etsiä ja kokeilla ja toteuttaa omia ideoitaan. Vuodesta 1976 Küttner työskenteli vuosikymmenten ajan myös opettajana Viron taideakatemiassa.

Koru, vahva viestiviejä

Urve Küttner (1941). Kaulakoru. 1980-luku. Plique-à-jour, alpakka, hopeointi. Taiteilijan kokoelma

1970-luvun lopusta alkaen Küttner omistautui omaa tyyliään etsiessään erittäin vaativalle ja Viron taiteessa melko harvinaiselle plique-à-jour-emaloinnille. Häntä kiehtoi lasimaalauksen kaltaisen ilmaisun tuominen korutaiteeseen. Suureksi haasteeksi muodostui hohtavanvärisen ja läpikuultavan emalipinnan saaminen kookkaisiin hopealankakehyksissä oleviin koruihin. 1990-luvulla hän täydensi koristeellisen kookkaita plique-à-jour-korujaan muotimallistolla, jota esiteltiin myös Pariisissa ja New Yorkissa.

Küttneriä koru kiinnostaa ennen kaikkea vahvana viestinviejänä. Vuosisadanvaihteen tienoilla hänen taiteessaan tapahtui melko radikaali muutos: taiteilija alkoi työstää hienostuneita konseptuaalisia koruinstallaatioita, kehitti monikerroksisia merkityskenttiä ja esitteli korujaan vuoropuhelussa kulttuuri- ja taidehistoriasta lainattujen visuaalisten sitaattien kanssa. Kun hän kertoo koruilla tarinaa, hänelle tärkeä lähde on myös kontekstien muuntelu sekä sanoilla ja niiden ambivalenssilla leikkiminen.

Küttnerin korusarja Kunnianosoitus Ede Kurrelille valmistui vuonna 1997. Hopeinen filigraanipäähine ja jalokiviä kätkevät käsilaukut ovat kuin metaforisia muotokuvia Ede Kurrelista, yhdestä virolaisen korutaiteen alullepanijoista. Se on taitelijan kiitos ja kumarrus opettajalleen. Siitä sarjasta lähtien käsilaukku monimerkityksisenä symbolina on ollut yksi Küttnerin taiteen avainmotiiveista. Samasta sarjasta sai alkunsa häntä edelleenkin kiehtova kunnianosoitusten tematiikka. Niinpä hän on tarkastellut Viron kulttuurin merkkinaisia ja monia hänelle merkityksellisiä taiteilijoita virolaisina madonnina. Pitkäaikaisimmaksi on muodostunut Küttnerin taiteellinen dialogi Paul Delvaux’n kanssa. Häntä ovat kiehtoneet niin Delvaux’n suloisten naisten runollinen olemus paljon puhuvan tyhjyyden keskellä kuin taitelijan teosten otsikotkin – käyttämällä samoja otsikoita Küttner muuntelee aktiivisesti Delvaux’n maalausten tulkintaa korujensa metaforisuuden kautta.

Tavaramerkki meripihka

Jalokivien ohella Küttneriä on kiehtonut myös kotimainen kalkkikivi geologisen rikkautensa ja syntyhistoriansa vuoksi. Taiteilijan todelliseksi tavaramerkiksi on kuitenkin muodostunut meripihka. Kun Küttner 1979 aloitti työt opettajana, hän valitsi tutkimusaiheekseen meripihkan, josta häneltä ilmestyi myös kirja vuonna 2022. Meripihka, jonka syntyyn kätkeytyy aikakausien kerroksia, johon liittyy myöhempiä folkloristisia merkityksiä ja jonka jokaisen kappaleen koloriitti on ainutlaatuinen, on innoittanut häntä luomaan korusarjoja ja konseptuaalisia sarjoja.

Eri korutekniikat pienintä yksityiskohtaa myöten hallitseva Küttner siirtyi kertomansa mukaan vuonna 2010 hiuksenhienosta hopealangasta suomalmin ruosteeseen ryhtyessään työstämään monumentaalisia metallimaalauksia, joissa on ruosteinen pinta. Ruosteen aikaansaamiseksi hän käyttää määrätietoisesti vain elintarvikkeita ja kotitalouskemikaaleja ja korroosioprosessin pysäyttämiseksi akryylivärejä.

Urve Küttner. 1998. Valokuvaaja: Kalju Suur. Viron taidemuseo

Urve Küttnerin monipuolinen ja mielikuvituksellinen tuotanto tarjoaa katsojalle innostavan tilan pohdinnoille. Hänelle on myönnetty Kristjan Raudin mukaan nimetty vuosittainen palkinto 1998 sekä Ede Kurrelin mukaan nimetty taidepalkinto kahdesti, vuosina 2001 ja 2016.

Näyttelyssä esillä olevat teokset ovat Urve Küttnerin kokoelmassa, ellei teoksen yhteydessä toisin mainita.

Kuraattori: Kersti Koll
Näyttelyarkkitehti: Villu Plink
Graafinen suunnittelu: Külli Kaats

Näyttelyn työryhmä: Richard Adang, Ivika Arumäe, Klaire Kolmann, Marit Must, Alar Nurkse, Kristina Papstel, Kaisa Piia Pedajas, Sirje Säär, Laura Tahk, Allan Talu, Annika Teras, Karin Vicente

Kiitämme: Viron taiteilijaliiton taidekokoelma, Viron taideteollisuus- ja designmuseo, Viron kulttuurirahasto, Anu Raud, Aet Kuuskemaa, Miralda Kangilaski, Riina Kütner, Tiina Grepp, Kersti Tiik, Sirje Helme, Tiiu Kangur, Marrit Traksmann, Karin Paulus, Heie Treier, Harry Liivrand